Tämän tyyppinen ruokalaji esiintyi jokaisen kirkon kellarin buffetpöydässä 70-luvun puolivälistä 2000-luvulle, yleensä kolhiintuneessa lasipannussa, jonka pohjaan oli raaputettu jonkun nimi. Anoppini kutsui sitä "hyytelökanaksi", enkä usko, että hän koskaan tuli kotiin tähteet mukanaan.
Ainesosia on vain kolme, ei mitään ihmeellistä, mutta kastikkeen kypsyessä kanan ympärillä se muodostaa kiiltävän, herkullisen kuorrutteen, jonka tahmeat, karamellisoituneet reunat jäävät ihmisten mieleen. Se on resepti, jota minulta edelleen kysytään hautajaisissa, vauvakutsuilla ja jokaisissa pikkukaupungin illallisjuhlissa.
Lasinen uunivuoka, jossa vanhanaikaista kirkkoaterialle tarjoiltua kanaa maalaiskeittiön pöydällä Lasinen uunivuoka, jossa vanhanaikaista kirkkoaterialle tarjoiltua kanaa maalaiskeittiön pöydällä
