Nämä etelän neljän ainesosan köyhän miehen hoecaket ovat sellaista herkkua, jota teet, kun ruokakomeron pöytä näyttää tyhjältä, mutta sydämesi kaipaa silti jotain lämmintä ja lohduttavaa. Isäni kasvoi näiden parissa laihoina vuosina. Paistoin ne mustassa valurautapannussa ennen kirkkoa, eikä hän koskaan valittanut.
Nyt teen niitä joka sunnuntaiaamu, ja kirkon naiset kysyvät aina, miten saan nuo pitsiset, rapeat reunat ja tuon kullanruskean, voisen kiillon. Tämä on yksinkertainen, vanhanaikainen maissitaikina, joka kaadetaan ohueksi kerrokseksi kuumaan rasvaan, jotta se paistuu maalaismaisiksi pieniksi kakuiksi, jotka maistuvat kodilta ja maksavat paljon.
Tarjoile nämä hoecaket suoraan pannulta
