eloon.
Hän tutki keittiötä yksitoikkoisella katseella. Munakoiso kiinnitti hänen huomionsa – sen sileä, kiiltävä pinta oli täydellinen vankkurin lavalle. Sitten tulivat porkkanat, joista tuli pyöriä ja lyhtyjä.
Kurkkuviipaleista tuli ikkunoita, kaaria ja herkkiä koristeita. Hieman persiljaa toi kuninkaallisen silauksen, kuin tuulessa lepattavia lehtiä. Ja tietenkin hän tarvitsi hevosen – sellaisen, joka oli tehty kokonaan huolellisesti veistetyistä porkkananpaloista, jolla oli sellerinhäntä ja satuoriin ylväs ryhti.
Tunti tunnilta Sami työskenteli panostaen kaiken rakkautensa ja energiansa jokaiseen yksityiskohtaan. Hän ei kiirehtinyt. Hän halusi sen olevan täysin täydellinen. Ja kun se oli vihdoin valmis, hän astui
