taaksepäin ja hymyili. Se oli enemmän kuin kouluprojekti – se oli pieni satu, joka heräsi eloon.
Mutta joskus jopa kauneimmat asiat jäävät huomaamatta.
Kun hän esitteli luomuksensa, kaikki eivät ymmärtäneet, kuinka paljon se hänelle merkitsi. Jotkut vain vilkaisivat sitä nopeasti. Toiset eivät tajunneet, kuinka kauan sen tekeminen oli kestänyt tai kuinka huolellisesti se oli tehty.
Samin hymy katosi. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Hän oli vuodattanut sydämensä johonkin taianomaiseen… ja tuntui kuin kukaan ei katsoisi.
Sami ei tiennyt – ja jokainen taiteilija, nuori tai vanha, oppii lopulta – että todellinen luovuus ei mene koskaan
