hitaasti takariviltä. Muukalainen. Hänen liikkeensä olivat rauhalliset, itsevarmat ja vaivattomat. Hiljaisuus laskeutui huoneeseen – niin hiljainen, että kuulin jonkun hermostuneesti laskevan lasin pöydälle.
Mieheni kalpeni lavalla. Näin hänen leukansa nytkähtävän. Ja sillä hetkellä muukalainen teki jotain, joka jätti kaikki huoneessa olevat järkyttyneiksi.
Muukalainen otti muutaman askeleen eteenpäin katsomatta lavalle. Hän lähestyi minua ja ojensi kätensä.
"Olen halukas antamaan hänelle, en rahaa", hän sanoi rauhallisesti, "vaan sydämeni."
Huoneen läpi levisi kuiskauksen ääni.
Hän kääntyi mieheni puoleen ja jatkoi viileällä, asiallisella äänensävyllä:
