kääntyi ja osoitti suoraan minua. ”Illallinen… erittäin mielenkiintoisen…” hän teeskenteli etsivänsä oikeaa sanaa, ”tylsän vaimoni kanssa. Lähtöhinta on vain yksi dollari.”
Hetken hiljaisuus – ja huone puhkesi nauruun. Kovaääniseen, tahmeaan, armottomaan nauruun. Tunsin satojen silmien porautuvan minuun, kasvoni olivat petollisen kalpeat, käteni kylmät. Nöyryytys pyyhkäisi ylitseni, aivan kuin minut olisi vedetty lavalle alasti.
Panokset alkoivat nousta – ei siksi, että kukaan olisi halunnut tätä illallista, vaan ihan vain huvin vuoksi. Viisi dollaria. Kymmenen. Kaksikymmentä. Mieheni jatkoi vitsailua, lisäsi bensaa liekkeihin, nautti huomiosta ja omasta nokkeluudestaan.
Ja yhtäkkiä nauru lakkasi. Pitkä mies nousi
